Niitä kliseisiä "uusia tuulia"

Mä olen ihan varma, että joskus pari kuukautta sitten lupailin kirjoittelevani siitä, mikä mua ja Väinöä tulevaisuudessa odottaa, sitten kun tietäisin kaikesta paremmin. No, sitä postausta en onnistunut enää löytämään, mutta nyt olisi kuitenkin aika valottaa vähän sitä suuntaa.

Huhti(?)kuussa mä tosiaan sain PAM:ini eli suomeksi palveluksenaloittamismääräyksen. Se tarkoittaa sitä, että nyt ei enää mietitä inttiin lähtemistä, vaan sinne on mentävä! Palvelukseni aloitan 3.7.2017 ja tarkoitus olis siellä kuluttaa aikaa vähintään 9 kuukautta.

Huhtikuussa tapahtui myös sellainen tosi mieluinen juttu, että sain kesätöitä. Olen nyt puurtanut Tampereen kaupungilla siitä lähtien täyttä työviikkoa, kahdeksaa ja puolta tuntia päivässä. Sopimus olisi elokuun loppuun saakka, mutta joudun (ikäväkseni) irtisanomaan itseni jo kuukautta aikaisemmin, koska kävi sellainen juttu, että...

... pääsin (kaikista odotuksista huolimatta) kouluun! Aloitan turvallisuusalan perusopinnot elokuussa, mikä tietää muuttoa Espooseen.

Väinön kannalta tämä kaikki tarkoittaa sitä, että siitä tulee vanhempieni puudeli kolmen vuoden ajaksi. En voi ottaa sitä mukaan opiskelemaan lähtiessäni, koska asumismuodoksi on edullisuutensa takia valittava soluasunto ja niissä ei lemmikkieläimiä saa pitää. Siispä haikein mielin jätän elämäni ainoan sisällön ja rakkaimman asian Tampereelle viikoiksi ja käyn sitä viikonloppuisin moikkaamassa.

Se, mitä tapahtuu turvallisuusvalvojaksi valmistumiseni jälkeen, on sitten taas hiukan hämärän peitossa. Varmaa on se, että aion pyrkiä siihen kouluun, jossa viimein kouluttautuisin haaveideni ammattiin, eli Poliisiammattikorkeakouluun. Mutta pääsenkö sinne vai en? Ja jos en pääse, mitä sitten teen? Näihin kysymyksiin lähden vastauksia selvittämään muutaman vuoden kuluttua! :)

Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja jokseenkin turvallinen, kun jo pitkään pelkäämäni tulevaisuus alkaa saada jotain muotoja ja asiat alkavat varmistua. Ainoastaan Väinöstä "luopuminen" niin pitkäksi aikaa harmittaa todella, mutta onneksi meillä on montamonta vuotta yhteistä aikaa vielä senkin jälkeen, kun tämä paha hässäkkä tässä on ohitse!

Kaksijalkaisesta tuli ylioppilas! (4.6.2016)

Ärsyttävää saamattomuutta taas ilmassa tämän blogin päivittämisen suhteen, mutta sainpahan nyt vihdoin aikaiseksi kirjoittaa parin viikon takaisesta valmistumisestani. Muuten tässä ei oikein ole mitään Väinöön liittyvää kerrottavaa, mutta halusin esitellä Väinön juhla-asustuksen, joka mun mielestä toimi hyvin ja oli kaikenlisäksi ihan hienokin. :)

Kun äiti sanoi, että perheen miehille juhliin valkoinen kauluspaita ja musta rusetti, niin tottakai myös perheen pienimmälle miehelle piti sellaiset järjestää!

Oikea vai vasen?

Koiranomistajat on syvältä. Niin syvältä! Sanon näin, vaikka se onkin tosi rankasti yleistetty ja vaikka itsekin kuulun samaan ihmisryhmään. Turhauttaa vaan niin ne, jotka ajattelevat olevansa aina ja kaikessa oikeassa, ne jotka kuvittelevat voivansa tehdä mitä vain ja muiden sitten tanssivan heidän pillinsä tahtiin. Pääasiassa tämä turhautumisavautuminen tulee nyt koskemaan koiran kanssa liikkumista lenkillä ja muiden koirakoiden huomioimista ohitustilanteissa.

Mä kysyn nyt ensin teiltä koiranomistajilta/koirien kanssa ulkona liikkujilta, jotka tämän lukevat ja vielä mahdollisesti vaivautuvat vastaamaankin, että pitäisikö koirakon teidän mielestä kulkea jalkakäytävän oikeaa vai vasenta reunaa? Mun mielipide tähän on oikea reuna, se olisi jotenkin loogisin, kun kerran Suomessa muutenkin on oikeanpuoleinen liikenne (tai miksikä sitä nyt sitten oikeaoppisesti sanotaankaan). Tai mulle se ainakin itselle on jotenkin "itsestäänselvyys", ja kuljenkin Väinön kanssa aina tien oikeaa laitaa, ellei vastaan sitten tule näitä koirakoita, jotka tulevat vastaan samaa reunaa eivätkä suostu väistämään.

Joskus aikaisemmin kun mun piti tästä kirjoittaa ensimmäisen kerran, lueskelin tieliikennelakia siinä toivossa, että siellä ohjeistettaisiin jalankulkijoita käyttämään jalkakäytävien/kevyen liikenteen väylien oikeaa reunaa, mutta finlex.fi -sivusto sanookin vain näin:

41 § (5.5.2006/343)

Jalankulku pihakadulla ja kävelykadulla

Sen estämättä, mitä 40 §:ssä säädetään, jalankulkija saa pihakadulla ja kävelykadulla kulkea kadun kaikilla osilla. Hän ei kuitenkaan saa tarpeettomasti estää ajoneuvoliikennettä.

Mutta silti olen sitä mieltä, että olisi paljon selkeämpää ja yksinkertaisempaa, jos kaikki kävelisivät tiettyä reunaa toiseen ja sitten sitä toista reunaa toiseen suuntaan. Ja koska itse käytän mieluiten oikeaa reunaa, tietysti haluaisin sen olevan sitten se reuna mitä kuljetaan. Vaakakupissa tietysti painaa myös se, että Väinö on aina kävellyt mun oikealla puolella ja pyrkii aina siellä myös kulkeemaan, ei siis osaa mun vasemmalla puolella oikein olla.

Se mikä mut just nyt sai tästä kirjoittamaan, oli aamulenkillä jälleen yksi ikävä kohtaaminen yhden näistä annalalaisista "Minähän kuljen vasenta reunaa ja sinähän olet se joka väistää. Piste." -koirakoista kanssa. Tai oikeastaan kahden koirakon, kun tämä pariskunta aina yhdessä kuskaavat kahta isoa koiraansa, kulkevat sitä vasenta reunaa peräkkäin, joskus useidenkin metrien päässä toisistaan.

Ihan normaalisti siis kuljettiin Väinön kanssa kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa, kun jo vähän kauempaa huomasin näiden tulevan meitä vastaan. Aloin vääntää Väinön kanssa siitä, että pitäisikö sen mennä mun vasemmalle puolelle vai ei, ja lopulta vedin sitä valjaista perässäni, kun se ei muuten sillä puolella olis pysynyt. Tässä tuli myös yksi toinenkin meidän ongelmista vastaan; Väinö ei aina uskalla kaikkia koiria vastaan kävellä edes vaikka koirat olisivat tien vastakkaisissa reunoissa, jos tie esimerkiksi on liian kapea. Nytkin Väinö löi liinat kiinni, kun ei uskaltanut niin läheltä kävellä niin isoja koiria kohti. Annoin sitten periksi ja hyppäsin koirineni nyt meidän vasemman reunan pusikkoon penkin taakse odottamaan, että koirakot pääsevät ohi. (Mä en yleensä tee näin, koska itseä ärsyttää remmirähjien kanssa kulkevat, jotka jäävät vähän matkan päähän penkkaan odottamaan riehuvan koiransa kanssa, että toiset pääsevät ohi. Vaikka Väinö nyt sentään olikin hiljaa.)

Tämä ensiksi tuleva nainen tiuskaisi mulle jotain epäystävälliseen sävyyn, tyyliin joko "Liiku sen koiras kanssa" tai "Älä liiku sen koiras kanssa". Sanoi mitä sanoi, niin en kuitenkaan jatkanut matkaa ennen kun se toinenkin koirakko oli mennyt ohitse. Jos olisin siinä tilanteessa pystynyt jäätymisen sijaan sanomaan vastaan, olisin varmaankin vähintään yhtä epäystävällisesti kehottanut ensin opettelemaan käyttämään tien oikeaa laitaa, niin kuin Suomessa on tapana, ja sitten vasta alkamaan neuvomaan muita. Siitäkin huolimatta, ettei tieliikennelaki sitä määrääkään. Tekisivät edes tilaa, jos on pakko vastapalloon muuten kulkea!