Pitkästä aikaa maankaatopaikka w. Oiva

Still alive.
Koulu kaikkine velvollisuuksineen painaa päälle oikein olan takaa, tässä viimeisessä jaksossa poikkeuksellisesti melkein alusta asti, eikä blogin päivittämiselle oikein ole löytynyt aikaa. Eikä sitä aikaa varmaan hirveästi tule löytymään ennen toukokuunloppua.
Toisaalta, eipä meidän elämään mitään erikoista ole kuulunutkaan. Nyt sitten, kun valokuvauskurssin asettaman pakon takia olen kanniskellut kameraa mukana lenkeillä, on ollut jotain postailtavaakin.

Käytiin toissapäivänä Maijan ja poikien kanssa maankaatopaikalla rallittelemassa (tosin juoksenteleminen jätettiin pääosin nelijalkaisten hoidettavaksi) ja pääsi pojat pitkästä aikaa riehumaan vapaina.



Vauhtia riitti, mutta vaarallisilta tilanteilta vältyttiin aina siihen saakka, kunnes päätettiin ottaa riski ja poistua maankaatopaikan kukkuloilta maakasan suhteellisen jyrkkää rinnettä pitkin. Kun matkaa alas oli enää suunnilleen alle puolet, näytti reitti niin hankalalta, että ajattelin meidän molempien pääsevän suuremmalla todennäköisyydellä ehjinä alas, jos päästän Väinön irti. Sinne se juoksi alas, mutta tuli saman tien ylös ja ravasi rinnettä edestakaisin samalla vaarallisen näköisesti loikkien. Lopulta Väinökin malttoi jäädä maankamaralle, kun oltiin kaikki neljä päästy alas asti. Enää ei tuota reittiä, siis seuraavalla kerralla..



Punkkeja ei tainnut tuolta reissulta tarttua mukaan. Vähän on jo kauhujuttuja kuulunut punkeista, ja itsekin kuukausi-pari sitten bongasin yhden kävelemästä käsivarrellani sisällä. Vois alkaa jotain punkkilääkettä mietiskelemään pikkuhiljaa, niin ei tarvitsisi stressata aiheesta ihan niin paljoa.

1-vuotias Väinö

Olin mokannut tämän postauksen ajastamisen (toisin sanoen en muistanut julkaista..) ja huomasin tämän vasta nyt olevan luonnos!

Niin se aika vaan kuluu, ihan mahdottoman nopeasti, ja Väinö on jo iso poika!

Ensin mun oli tarkotus kirjottaa tähän sellainen ah niin kliseinen "voi kun aika on mennyt nopeasti ja me ollaan Väinön kanssa opittu niin paljon ja... päläpälä" -teksti, mutta säästän teidät siltä vielä toistaiseksi ja palaan asiaan kesäkuun alussa, kun on meidän "vuosipäivä".

BTW juurikin kymmenisen minuuttia sitten poistin alustavasti valmiiksi kirjoittamani ja kokoamani vuosipäiväpostauksen epähuomiossa, joten pieni lisäaika sen julkaisemiseen ei olekaan pahitteeksi. En nimittäin usko, että motivaatio sen uudelleenkirjoittamiseen palaa aivan lähiaikoina.

Nappulahaaste #1

Tässähä on taas hyvän aikaa vierähtänyt tämän videon julkaisemisessa...


Vielä on tuossa hommaa, että saadaan nappulahaaste onnistumaan. Tuossa juuri kokeiltiin kolmatta kertaa, ja nyt ei Väinö enää edes yrittänyt maistaa nappuloita ilman lupaa tai liikahtaa kertaakaan kesken kaiken, ja saatiin ensimmäisellä yrittämällä molemmat etujalat rajattua! Olen aika ylpeä. (Videossa tosin tehdään aamupalanappuloilla ennen ruokailua, myöhemmillä kerroilla ollaan tehty vasta aamupalanappuloiden jämillä, kun piski on ensin saanut aamupalansa syötyä.)