Itsetehdyt jauhelihanamit

*Tästä* pääset sinne, mistä nappasin näiden namien ohjeen.

Tosiaan, törmäsin blogeja lukiessani Hertan ja Kertun blogin uusimpaan postaukseen, jossa neuvotiin, miten tehdä helposti itse koulutuspalkat koiralleen. Ohje tosiaan kannattaa ehkä käydä lukemassa kokonaisuudessaan tuolta linkin takaa, vaikka eipä tämä nyt niin haastava operaatio teknisesti ollutkaan.

Itse käytin:

500g Oscar -merkkistä, koirille tarkoitettua jauhelihaa
noin 1/3 vähärasvaista 250g:n Oltermannia
2 kananmunaa

Sulatin jauhelihan mikrossa, tosin näin jälkeenpäin suosittelen ehkä mieluummin vaikka lämmintä vesihaudetta. Hitaampi tapa, mutta itseä ainakin häiritsi se, että jauheliha alkoi paistua kesken sulatuksen.
Raastoin juuston ja sekoitin aineet keskenään. 

Lämmitin uunin 180 asteeseen.
Laitoin leivinpaperin uuninpellille ja levitin "taikinasta" vähän vajaan senttimetrin paksuisen levyn sen päälle.
Paistoin levyä 180 asteessa ensin 35 minuuttia. Revin levyn nameiksi ja paistoin paloja vielä 20 minuuttia.
Pakkasin namit pusseihin pakastusta varten (noin kourallinen per pussi). Yhden pussin jätin jääkaappiin käyttöä varten. Ennen säilöntää annoin kuitenkin namien kuivua vielä lisää avonaisissa pusseissaan pöydällä yön yli. 

Koulusta päästyäni suljin pussit ja laitoin pakastimeen/jääkaappiin.

Hyvin maistuu ainakin Väinölle, saatiin mukavasti lisäboostia ryömimisharjoituksiin (;

PS. Nyt viikonloppuna onkin ollut todella reipas postaustahti; eilen kaksi juttua, tänään tämä ja huomenna ainakin asiapostausta sekä mahdollisesti temppuvideon kuvausta. Jos jotain näistä en sunnuntaina kerkeä vielä julkaisemaan, loput tulee maanantain aikana. 

PPS. Jotan on myös kehitteillä Väinön 1v-synttäreitä varten. Ei mitään niin kovin erikoista välttämättä, mutta varoituksen sana ainakin pentukuumeisille... (:

Kadonneen sukan arvoitus

Mysteerisukka on löytynyt! (*Tästä* pääset lukemaan aiemman postauksen aiheesta.) 

Väinö päätti sitten oksentaa sen sukan patjalleen viime yönä.
Torstaina kun uudelleen soittelin eläinlääkäriin, sieltä sanottiinkin että koira voi oksentaa mahaan pyörimään jääneen vierasesineen pois vielä viikonkin päästä. Onneksi kävi näin, ettei tarvitse enää miettiä, mihin se oikein on jäänyt.

Tavoitteet vuodelle 2015

Kuten olette saattaeet jo ehtiä joulupostauksesta lukea, niin olen julkaissut nämä jo aikaisemmin. Nyt tuli kuitenkin mietittyä tarkemmin näitä, ja totesin että pyhitetään samantien ihan oma postaus meidän tavoitteille.

TAVOITTEET VUODELLE 2015

- hihnakävely paremmaksi
- paikka(makuu?) varmemmaksi
- ohittaminen (kouluarvosanoin nyt noin 4, tavoitteena vähintään 7). Koirakaveria saa tervehtiä, jos katsetta vastaan saa luvan, muuten mennään ohi.
- canicrossin alkeet; oikea&vasen, vieressä juokseminen ilman päätöntä riekkumista
- agilityn alkeiskurssille
- naksutinharjoittelun aloitus
- osallistuminen Suomen Villakoirakerhon Tampereen jaoston puudelilenkeille
- sukulaisten treffaaminen
- paljon erilaista tekemistä ja menoja Oivan kanssa! Täytyy saada Oivan tapaamisesta vähän enemmän rutiinia, että ei aina tarvitsis olla sen karvoissa kiinni ;)

Voihan mustien kynsien leikkaaminen

Nolottaa melkein kirjoittaa tästä tänne, mutta koska oon päättänyt kirjata ylös kaikki iloja, suruja, onnistumisia ja mokia myöten, niin annetaan nyt tulla kuitenkin. 

Viime sunnuntaina tosiaan kämmäsin pahemman kerran kynsien leikkaamisessa. Eihän se itsessään nyt kovin niin paha ole, jos kynttä vähän leikkaa liikaa, varsinkaan kun Väinöä ei kummallakaan kerralla ole kovin näyttänyt sattuvan. Silloin kuitenkin napsaisin hiukan liikaa, ja jouduttiin verentyrehdytyspuuhiin. Painelin paperilla ja luulin kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin seuraavan ulkoilun jälkeen kynsi alkoi vuotamaan uudestaan, joten päätin laittaa kynnen ympärille talouspaperia ja sukan tassuun pitämään paperin paikallaan, jotta vältyttäisiin sotkulta. Mietin sukan teippaamista paikalleen, mutta arvelin sitten että eiköhän se tuossa pysy. Väinö pääsi yli kiusaavasta sukasta puruluun myötä ja pystyi jatkamaan elämäänsä normaalisti. 

Pienen hetken oli koira poissa silmistä, ja heti oli sukka kadonnut jäljettömiin. Sunnuntai-illan käytin kääntäen jokaisen mahdollisen piilopaikan ympäri ja kiroten sitä, kuinka olisin voinut niin monin tavoin estää meidän pölkkypää-sukkaimuria yrittämästä hankkia itselleen suolitukosta heti kun silmä välttää; olisin leikannut kynsiä vähän maltillisemmin, olisin teipannut sen sukan kiinni, en olisi jättänyt pentua vahtimatta, jne... 

Mutta eipä ne itsesyytökset tapahtumia muuttaneet, joten heti maanantaina aloitettiin parafiiniöljy-kuuri. Jouduttiin laittamaan Väinölle pöksyt jalkaan, kun alkoi illalla öljy jo tulemaan läpi.

"Hei nää on ihan HIRVEEN nolot!"

Tiistaina soittelin Hakametsän eläinklinikalle, ja kyselin miten toimia. Eivät kuulostaneet huolestuneilta, sanovat vain että odotelkaa ihan rauhassa, josko se sukka tulis ihan luonnollista reittiä ulos. Vähän pidemmän kakkaustauon takia olin jo aivan varma, että kynsienleikkauslipsahdus johtaa eläinlääkärin leikkauspöydälle. 

Kakka alkoi kuitenkin luistaa ihan normaalisti (tai ehkä vähän vilkkaammin öljyn vauhdittamana), eikä Väinöllä mitään vaivoja näyttänyt olevan. Vähän piti pikkareista protestoida, ulkoa tullessa ei vaan voinut istua ennen kun oli kymmenen kertaa käsketty ja tuiotettu tiukasti silmiin. Torstaina soitin uudelleen, että onko paha juttu jos koira ei oireile mitenkään, mutta sukka pysyy piilossaa. Käskettiin vain seurailemaan tilannetta, vaikka voi koiran silti varmuuden vuoksi tutkia jos niin halutaan.

Nyt sitten vain seuraillaan tilannetta, ja pidetään edelleen silmät auki kadonneen sukan löytymisen varalta. En halunnut kirjoitella tästä heti, vaan vasta sitten kun "tapaus" on selitetty. Eihän se nyt selvä ole vieläkään, mutta ainakaan kovin vakavalta ei tilanne nyt näytä. 

Ei niin suunniteltu laihdutuskuuri

Aivan luvattoman vähän olen taas ehtinyt Väinön kanssa touhuilemaan, mutta nyt on onneksi enää viimeinen puristus (eli koeviikko) tätä jaksoa jäljellä ja sitten helpottaa taas hetkeksi aikaa. Eikä talvilomaankaan nyt enää hirveästi yli kuukautta ole aikaa, joten kohta on aikaa lenkkeillä ja treenailla ihan kunnolla. Voitais kuvailla vaikka sitä "taitovideota" sitten lomalla, jos sattuis aurinkoisia päiviä kohdalle.

Sitten voitas mennä aiheeseen, johon tuo otsikko jo vähän viittaakin.
Väinöhän siirtyi aikuisten ruokaan 12.12..2014, jolloin se täytti kahdeksan kuukautta. Siitä eteenpäin ruokittiin vielä kuukausi kolme kertaa viikossa, ja nyt tammikuussa siirryttiin kahteen ruokintakertaan.

Ennen kahteen ruokailuun siirtymistä huomasin, että olen mitannut aikuisten ruokaa vielä penturuuan mitta-asteikolla, ja että Väinö on syönyt lähes kaksi kertaa niin paljon kuin olisi pitänyt, Nyt oikeaan asteikkoon siirtymisen myötä Väinö on alkanut tuntumaan aivan luurangolta, ja painokin on laskenut 19,6 kiloon (ennen jo yli kuukauden paino pysynyt nätisti 20,0-20,4 kilossa).
Ruokaa annettu siis aivan ruokintasuosituksen (koira 20kg, liikkuu 1-3 tuntia päivässä) mukaan. Syiksi on tullut pohdittua ensinnäkin sitä, että Väinö kuitenkin kasvaa vielä -> tarvitsee enemmän energiaa. Ja toiseksi, vaikka ei kyse olisikaan kasvavasta koirasta, jokainen on yksilö ja jokaisella on omanlaisensa energiantarve. Nyt ruokamäärää on lisätty 265:stä 300 grammaan ja katsellaan, josko paino lähtis nousemaan.

Piti vielä infota meidän tavoitteista tälle vuodelle. Siirsin ne joulupostauksesta omaksi tekstikseen, mutta en julkaise sitä ihan vielä, sillä se vaatinee hiukan hiomista.


EDIT// Väinö siis ei tokikaan saa ruokaa kolme kertaa viikossa, vaan kolme kertaa PÄIVÄSSÄ :D

Villapöksy Väinön ensimmäinen joulu ja Uusi Vuosi 2015

Mun on pitänyt tämä postaus kirjotella jo pitkän aikaa, mutta kuvien koneelle siirtäminen on aina ollut liian iso kynnys. Eikä se tekstin tuottaminenkaan ole niin helppoa ollut viimeaikoina, siksi te nyt saattekin tosi kuvapainotteisen koosteen meidän joulusta ja uudesta vuodesta kirjallisten selostuksien sijaan.

23. päivä keksittiin, että tänään pestään ja trimmataan!

"En nauti."

Aattona otettiin rennosti (tosin asento ei näytä kovin rennolta)

Välillä piti käydä ulkona purkamassa energiaa...

...ja vahtia lintuja

Tällaista pistettiin pakettiin aattoitaa varten

Paketin avaamiseen tarvittiin apua, eihän siitä itse mitään tullut