Väinöllä tais olla hauskaa, ainakin sillä oli kova kiire sinkoilla sinne tänne ja ei kai ihan tyhmää vois ollakaan, kun saa myös herkutella nuotiomakkaralla?
Erityisen ylpeä olen siitä, kuinka hienosti Väinö istui ja odotti makkaranpaiston ajan vähän kauempana puuhun sidottuna, turvassa savuavalta nuotiolta, ihan rauhassa ja itkemättä.
