Mummulareissu ja kevyempi kesälook

Vierailtiin mummuloissa ensimmäistä kertaa Väinön kanssa viime viikonloppuna. Hienosti oltiin sisäsiistejä, edes paperille ei tullut mitään, ellei lasketa kakkaamista keittiön matolle heti kun oli heittänyt ensimmäisen kierroksen äitini vanhempien kotona.

Tänään sitten alettiin trimmailemaan, kun tassut oli vaan isot, epämääräset karvapallot ja naamakin oli alkanut rehottaan. Korvat ajelin lyhyeksi hetken mielijohteesta, pään karvat lyhentelin siinä samalla saksilla ja totesin että kun pää on leikattu niin lyhyeksi, ettei muualle kroppaan voi jättää niin pitkää karvaa, kuin noissa ylemmissä kuvissa. Joten, annoin saksien laulaa.

Lopputulos on todella epätasainen, ja se vaatisi viimeistelyn koneella, kun sopivan terän (nro 5, 6,2mm) vain saisi hankittua.

Meidän vesi"peto"

Tuli tänään lähdettyä pikkusisko Viljan ja Väinön kanssa uiskentelemaan. Ei noi vesihommat oikein taida olla Väinön mieleen, suurin osa ajasta kului hyppimällä, haukkumalla ja vinkumalla rannassa.

Ensimmäinen kerta kun Viljan kanssa mentiin molemmat veteen, koiruus kyllä tuli haukkuen perässä, selvästikin kun "oli pakko" (eihän me siis sitä tietenkään pakotettu, sai tulla omia aikojaan). Oltiin niin syvällä että joutui jopa uimaan pienen matkan ja hyvinhän se sujui! (:

Nyt ollaan niin väsynyttä poikaa, että! Kyllä uni maistuu.

Koirakaveri Ossi

Väinö-jänis

Jotenkin mielipuolisen näköinen kaveri :D

Väinö 14 viikkoa

Tämä postaus piti tosiaan tehdä jo eilen, mutta arvatkaapa vaan, kuka lykkäsi hommaan ensin koko päivän ("kyllä mä viel kerkeen myöhemminkin") ja lopulta ei jaksanut edes enää aloittaa...

8,6kg/41,5cm

16.-18.7.2914 Imatralla

Lähdettiin koko perheen voimin käväisemään Imatralla. Yövyimme Imatran kylpylässä lemmikkihuoneessa. Automatkaa kertyi yhteensä noin neljä tuntia (mutta meillä meni tietenkin kauemmin pysähtelyjen takia) ja olen NIIN ylpeä Väinöstä: se ei oksentanut autoon kertaakaan koko kolmepäiväisen reissun aikana! Uskon, että kiittäminen tästä on Adaptil -feromonisuihketta, jota suihkuteltiin autoon aina 15min ennen matkan alkua.
Vielä tiistaina eläinlääkärille mennessä, ja keskiviikkona alkumatkasta Väinö kyllä kuolasi autossa, mutta sekin lakkasi aika nopeasti. Nyt poika nukkui suurimman osan matkoista.
Edelleenkään Väinö ei oikein silti tykkää autoilusta, auton lähelle se ei suostu menemään omin avuin ja jo valjaat nähtyään se katsoo parhaaksi juosta karkuun... Pitänee lisätä valjaslenkkejä, jotta ne ei automaattisesti tarkoita autoon joutumista.

Väinöllä oli kiistatta eniten henkilökohtaista roinaa matkassa mukana :D

Kuvia Väinöstä ei tullut niin hirveästi reissun aikana, keskityin enemmän maisemakuvaukseen, mutta laitan nyt kuitenkin jokusen tähän esille.

Meidän hurja vesipeto, uskalsi mennä veteen vasta kun itse menin edellä.. Ja silloinkin suurimman osan ajasta vain haukkui rannassa :D

Tavattiin myös koirakaveri, kun käytiin Lappeenrannassa katsomassa hiekkalinnaa

Eläinlääkärillä #2

Tällä kertaa aiheena oli siis kulmahampaan poisto.

Käytiin eilen viemässä Väinö Hakametsän eläinklinikalle hampaanpoistoa varten. Lääkärin tutkiessa Väinö oli tosi kiltisti ja rauhassa tutkimuspöydällä, makaili vaan ja otti rennosti :D Sitten se sai alustavan rauhoituspiikin, jonka saatuaan se nukahti saman tien. Lähdettiin kotiin siksi aikaa kun hammasta leikeltiin, lupasivat soittaa kun saa mennä hakemaan. Arvioitu leikkausaika oli noin kaksi tuntia, mutta onneksi soitto tuli jo puolentoista tunnin päästä!

Nauttikaa kännykkälaadusta... Muita kuvia ei eilen tullut otettua/poistin kaikki mitä olin järkkärillä ottanut

Koko illan Väinö nukkui ja ihmetteli, välillä käytiin ulkona pissalla. Ilme sillä oli koko ajan jotenkin tosi surkea, istuskeli pää painuksissa ja katseli vähän loukkaantuneen näköisenä kulmiensa alta :D

Lääkitseminen on ollut helppoa, särkylääkkeet se söi melkein yhtä innokkaasti kuin namit, tuli vielä katsomaan, että josko niitä olis lisää. Antibiootti meni kanssa hyvin, en tosin tiedä että olisko Väinö saanut pureskella sitä, mutta vaikka työnsin sen koiralle kurkkuun ja pidin kuonosta kiinni niin se pureskeli sen silti...
Ainoastaan haavan desinfiointi on hankalaa (kyllä se ruisku ja aine kiinnostaa ennen kun se työnnetään suuhun, Väinö jopa nuoleskelee sitä täytettyä ruiskua puistatellen) ja siihen melkein tarvitaan kaks ihmistä.

Unikaveri

Eläinlääkärillä #1

Tänään koitti Väinön ensimmäinen eläinlääkäriaika!

Soittelin pari viikkoa sitten Väinölle ajan Päivikki Pekkariselta ensimmäistä rokotusta ja hampaiden tarkistusta varten. Automatka meni muuten ihan hienosti ja rennommin kuin aikaisemmin, mutta matkapahoinvointi sai Väinön kuolaamaan koko sekä meno- että paluumatkan + oksentamaan ensin parkkipaikalle ja kotimatkalla mun syliin autossa... Tähän vaivaan eläinlääkäri suositteli totuttelun lisäksi feromonisuihketta, jonka pitäisi lievittää matkustuksesta johtuvaa stressiä.

Eläinlääkäristä tykkäsin tosi paljon, ja niin taisi tykätä meidän poikakin kun tosi mielellään käveli sisään tutkimushuoneeseen.
Väinön hampaat siis katsottiin, koska alapurenta ja kitalakeen ikävästi painautuva oikea alakulmahammas (vasemman alakulmurin oikomiseen riitti painelu sormilla). Pienien vastustelujen jälkeen hampaat saatiin katsottua ja tuomio oli tämä: tällä viikolla soitto Hakametsän eläinlääkärille ja hampaanpoistoaika mielellään jo ensi viikolle, joka siis tarkoittaa sitä että mun täytyy taas koota itseni ja ottaa puhelin kauniiseen käteeni... Oh god :D
Rokottaminen kävi helposti, Väinö ei edes huomannut mitään. Samalla testattiin, että toimiiko mikrosiru, joka muuten oli valahtanut niskasta sivuun kohti vasenta lapaa :o

"Miks sä teet tän mulle?"

 Reissu oli sen verran uuvuttava, että nyt meillä on loppupäivän näytetty tältä:

Väinön kasvu kuvina

Väinö 12 viikkoa