Lumikoiria

Käytiin Maijan ja Oivan kanssa tänään nauttimassa lumenpaljoudesta, joka meille oli siunaantunut viime yön aikana. Kuvien kehno laatu hiukan harmittaa, mutta valkoinen peite maassa sentään mahdollisti kuvien ottamisen, joten ollaan siitä tyytyväisiä! Kuvien asettelu tässä Bloggerin mobiilisovelluksessa ei onnistu (eikä näköjään tekstinkään nyt jostain syystä, hmph) mutta nauttikaahan epätarkoista otoksista (:

Väinö 8 kuukautta (34vko 6pvä)

Tästä jäi nyt 7kk -kuva välistä, kun en saanut otettua kuvaa ajoissa.. Mutta eipä se tässä vaiheessa, kun kasvu on jo sen verran hidastunut, haittaa enää vaikka kuvan ottaisikin vain joka toinen kuukausi.

PS. yritän nyt lähestyvän joululoman ja tietysti myös itse joulun kunniaksi vähän aktivoitua ja ehkä jopa vääntää teille jonkun pienen spesiaalijutun (;

PPS. "Taitovideota" voisi myös yrittää kuvailla, nyt varsinkin kun sain Väinön oppimaan sivulletulon käskystä! En sitten ollutkaan niin huono koirankouluttaja kuin olen kuvitellut (tai ehkä Väinö on vaan niin pätevä nuorukainen, että mun koulutustaidottomuus ei haittaa).

PPPS. Pahoittelut keskeneräisestä trimmistä :D

Q&A -vastaukset

Olen itseeni tällä hetkellä erittäin tyytymätön, erityisesti bloggaajana. Enkä mä edes aina tunne itseäni bloggaajaksi, kun kerran kuukaudessa/parissa herään siihen, että blogiin ei tosiaan ole tullut uutta juttua hetkeen. Joitain selityksiä esittääkseni, kouluun ja Väinön loputtoman energiavaraston purkamiseen menee kaikki aika mitä mulla on, ja pari lisätuntia vuorokaudessa ei tosiaan olisi pahitteeksi edes näihin kahteen edellämainittuun toimintaan. Lisäksi bloggausintoa on hillinnyt se, että tietokone ei ole yhteistyökykyinen, ja joudun vääntämään postaukset kokoon tabletin ja kännykän avulla.
Ajattelin, että kokoaisin koosteen kuulumisista, mutta en enää edes tiedä, mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtumaan! Ainakin Väinön ruokinta on nyt saatu kuntoon, ja ollaan todettu että Natural Choicen Puppy Lamb&Rice -nappula on sitä oikeaa Väinölle. Luulen myös, että me voidaan siirtyä samaisen ruokamerkin Adult Sensitiveen sitten joulukuussa, kun pentu täyttää 8 kuukautta ja voi alkaa syömään isojen poikien (ja tyttöjen) ruokaa (;

Siirytään nyt kuitenkin tämän postauksen pääaiheeseen. Milloin mä lupasinkaan toteuttaa nämä Q&A -vastaukset? Ainiin, onhan siitä jo melkein kolme kuukautta... Hups.
Moni ei intoutunut kysymyksiä esittämään, mutta kiitos Hertta ja Kerttu kysymyksien esittämisestä (:

Miksi valitsit juuri villakoiran?

- Olin tosi pitkään, ainakin peruskoulun ensimmäisistä luokista ihan siihen asti kun viimein sain lupauksen koiran hankinnasta, halunnut oman koiran. Jouduin aina tyytymään vanhempien selitykseen siitä, että kenelläkään ei olisi aikaa kouluttaa sitä, ja sitäpaitsi he ovat allergisia. Lopetin voimistelun ennen lukioon siirtymistä (tosin motivaationpuutteen vuoksi) ja näin äiti ja isä olivat tosissaan alkaneet harkita koiran hankintaa. Voi sitä riemun määrää, kun sai nyt ihan toden teolla alkaa pyörittelemään niitä rotuvaihtoehtoja mielessä ja paperilla, joista jonkun on halunnut omistaa niin kauan, kun vain jaksoi muistaa.
Kultainennoutaja oli oikeastaan aina ollut se ykköslempparirotu. Myös tolleria mietin pitkään ja hartaasti, mutta totesin että joku "helpompi" rotu voisi alkuun olla parempi, siitä kun luin että ei välttämättä sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Sitten mut palautettiin maanpinnalle, ja äiti muistutti että rodun pitää olla mahdollisimman vähän allergisoiva (kyllä, tiedän että myös villakoirasta voi aiheutua allergiaoireita) ja aloimme käymään läpi rotuja, joista ei irtoa karvaa, ja joihin luonnollisesti myös villakoira kuuluu. Muita vaihtoehtoja oli ainakin cottoni, bichoni, havanese, pumi ja vehnäterrieri. Itse olin sitä mieltä, että iso koira sen olla pitää, eikä nuo pienet valkoiset rodut tuntuneet missään vaiheessa oikeilta juuri mulle. Listattiin hyviä ja huonoja ominaisuuksia, ja villakoira tuntui hyvältä vaihtoehdolta mm. aktiivisuuden, nopean oppimiskyvyn ja kokovaihtoehtojen takia. Sain itse päättää, että minkä kokoista villakoiraa aletaan metsästää, ja tottakai sen piti olla isovillakoira. (Joskus jopa kaduttaa, etten "tyytynyt" keskikokoiseen, kun esimerkiksi autoon ei viiden ihmisen ja Väinön lisäksi tahdo mahtua matkatavaroita...)

Millaiseksi koet villakoiran turkinhoidon?

- En malta odottaa, että Väinö joskus oppisi seisomaan pöydällä paikoillaan ja antaisi tehdä hoitotoimenpiteet itselleen, että pääsisi kunnolla esimerkiksi saksimaan sen turkin johonkin muotoon! Nyt vielä turkinhoito on jokseenkin hankalaa, ja todella koettelee hermoja kun Väinö ei anna tuoda trimmeriä lähellekään naamaansa, vaan nuoleskelee sitä mieluummin. Ei tykkää harjaamisesta ja tassujenkin ajelu on aika inhottavaa (tosin tämä jälkimmäinen sujuu jo huomattavasti paremmin). Saksiakin olisi kivempi nuolla ja pureskella, enkä vain voi käsittää että miksi omat karvat on niin herkkua että ne pitää yrittää syödä joka välissä pöydältä... -.-
Tiivistettynä, uskon että turkinhoito olisi kivaa jos koirakin nauttisi siitä, tai edes sietäisi sen (ja jos meillä olisi kunnon turkinkuivain).

Millaiselle ihmiselle suosittelisit villakoiraa?

- Suosittelen villakoiraa ihmiselle, jolla on aikaa ja jaksamista sekä viitsimystä viettää koiran kanssa paljon aikaa sekä ulkona että sisällä keksien mielekestä tekemistä haukulleen, ja joka on valmis huolehtimaan turkinhoidosta ainakin sen verran, että pitää turkin lyhyenä, pesee kerran kuussa jne.

Harrastatteko/aiotteko harrastaa Väinön kanssa jotain - mitä?

- Tarkoitus olis, varmaankin ensi kesänä, hankkiutua agilityn alkeiskurssille.

Kuvaile Väinön luonnetta kolmella sanalla

- Hassu, fiksu tehopakkaus (:

Nyt en uskalla luvata, että koska palataan ja minkä parissa, mutta mahdollisimman pian tottakai!

14.10.2014 Helvetistä itään -kierros

Väinöllä on nyt ollut jännittävät pari päivää. Sunnuntaina pakkauduimme koko perheellä autoon ja ajoimme Sastamalaan vierailemaan mummuloihin. Väinölle ei tämä ollut niin kiva  juttu pahemmanpuoleisen matkapahoinvoinnin takia, johon muuten ei feromonitkaan enää oikein toimi. Oksennushan siinä lensi niin menomatkalla, kun kotiin palatessakin maanantaina. Hienosti poika kuitenkin pärjäsi ja isovanhemmat tykkäsivät! Matoillekaan ei pissailtu, mitä jännitin onneksi ihan turhaan. Pitäisihän tuohon nyt luottaa, iso poika kun on jo!

Mutta sitten tuohon otsikon viittaamaan asiaan. Tiistaina jouduttiin autoon uudelleen, ja tällä kertaa suuntasimme Ruovedelle ja Helvetinjärven kansallispuistoon ruskaretkeilemään. Vietettiin monta tuntia mukavasti ulkoilmassa, ja Väinökin tuntui nauttivan. Pysähdyimme Helvetinkolulle paistamaan makkaraa, ja Väinöllekin paistettiin ihan oma. Voi sitä pienen pojan ilmettä, kun sai ensimmäisen puraisun makkarasta! "Saanko mä ihan oikeasti syödä tämän?"

Kotiinpaluumatkalla ei enää oksenneltu, oltiin niin väsyneitä että Väinökin nukkui melkein koko matkan. Kotonakin oltiin vielä niin taju kankaalla, että oli tainnut pissa tulla nukkuessa lattialle? :D En tiedä miten tuo oli mahdollista, mutta Väinö tosiaan nousi ylös kylki märkänä ja hivenen pissalta haisten...Tänään käyiin sitten taas koulukaverini Jenniinan, Ossin ja hoitokoira Nemon kanssa lenkkeilemässä ja koirapuistoilemassa. Kolme tuntia me oltiin Väinön kanssa menossa ja hyvin rauhalliset on tunnelmat ollut loppupäivän ajan.

 

Väinö 6 kuukautta (26 vko, 1 pvä)

Väinö täytti eilen 26 viikkoa ja tänään 6 kuukautta. Se on jo iso poika! Tehtiin tänään ennen kuvan ottoa vähän tassujen ja naaman ajelua sekä karstattiin koko hurtta (tosin kaikki karvat ei siltikään ole ihan suorat, ja turkin epätasaisuus oikein paistaa nyt silmään :D). Seuraavana 'trimmauspäivänä' otetaan sakset käteen ja koitetaan hahmotella vähän terrierimuotoja tuohon karvapalloon. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun ensimmäistä kertaa yrittää leikata turkin muotoon... Toivottavasti saan aikaiseksi tehtyä jotakin tuon eteen jo tässä lomalla.

NIIN, ja pitäisi kai se vastauspostauskin laittaa kokoon tässä piakoin.

Aamukajon sukukokous, sunnuntai 14.9.2014

Julkaisukelpoista materiaalia kuoriutui tuolta muistikortin syövereistä ihan tosi huonosti, mutta tässäpä nämä muutamat räpsyt. Syytettäköön taas olosuhteita: liian vauhdikkaat koirat ja liikkuva kuvaaja + ehkä sitä, että ei asetukset oikein kamerassa aina toiminut ympäristön kanssa... :D

Mutta pääasia että joku muisto jäi, ja toivottavasti otetaan pian uudestaan!

Perhepotretti: valkoinen poseeraaja tuossa edessä on Väinön mummu Sprite isän puolelta, isompi keltavaljainen Väinön mamma Moona, äiskän takana iskä Svante, ja nuo karvaisemmat sisarukset vasemmalta oikealle Åke, Aava ja Lana (kai, olivat ajoittain vähän hankala tunnistaa toisistaan :D) ja tietysti tuo pieni keltavaljainen on meidän Väinö (;

Vaikuttaa poika hiukan läkähtäneeltä kaikesta juoksemisesta

Tässä on jotenkin kiva tunnelma.. (:

Peltoleikkejä

Täältä tosiaan pesee nyt kymmenen päivän takaisia peltojuoksentelukuvia, vihdoinkin kun kerkesin niihin koskea... Ei mulla nytkään olisi oikeasti aikaa ollut, pitäisi istua nenä tiukasti YH:n kirjassa kiinni mutta minkäs teet kun motivaatio kateissa ja paljon hauskempaa tekemistä tarjolla!

Jotenkin kiva katsoa kuinka leikkimisen ilo paistaa tuon otuksen naamalta. Vähän tunnen syyllisyyttä siitä, ettei ole nyt vähään aikaan kokeiden takia aika riittänyt kunnon touhuiluun Väinön kanssa, mutta onneksi nyt alkaa jo helpottaa.

Vilkaisin tuossa muuten juuri, että mitä mun kamera vielä pitää sisällään, Melkein sata kappaletta puudelimiittikuvia odottamassa karsintaa ja käsittelyä! Yritän saada postausta aikaan vielä viikonlopun aikana (;

Väinö 5 kuukautta (21vko 6pvä)

Tältä näyttää hämärässä otettu, photoshopilla "vaalennettu" ja bloggerin raiskaama seisotuskuva... Pääasia että kuvan pointti on jotenkuten havaittavissa.

KYSELKÄÄ

Nyt on aika katkaista blogin hiljaiselo ja laittaa Q&A -postaus tulille!
Muutamien koirablogien kysymys-vastaus -postauksista itsekin innostuttuani ajattelin nyt itsekin sellaisen toteuttaa! Alkakaapas siis laittaa kysymyksiä tämän postauksen kommentteihin, teen vastauksista joko postauksen tai videon (riippuen siitä, rohkenenko tehdä videota... :D) 30.9. jälkeen. Tuohon asti on siis aikaa laitella kysymyksiä (:

12.8.2014: Väinö 4 kuukautta (17vko 3pvä)

Krhmm... Muutaman päivän taas myöhässä, mutta täältä pesee!

Äh, tekee kipeetä katsoa kun kohisee ja on todella epätarkka, mutta menkööt...

Oksentava pentu

TAAS!

Kaikki alkoi sillä, kun oltiin juoksentelemassa illalla ja Väinö ruiskauttaa vesikakat pellolle (ja jalkovälissään kulkevalle hihnalle, pyllypyykillehän siinä jouduttiin...). Muuten Väinö käyttäytyi ihan normaalisti, söi kolme desiä turvotettua nappulaa ja näin.
Vähän myöhemmin sitten menin nukkumaan, en ehtinyt kauaa sängyssä maata kun kuulin Väinön oksentavan iltapalanappuloitaan lattialle. Noh, ei siinä muuta kun siivoamaan. Kun pääsin taas sänkyyn, sama toistui. Tällä kertaa oksennusta oli varmaan kolme kertaa edellisen verran. Siivoilin sitä sitten siinä ja mietin, mikä tällasta mahtaa aiheuttaa. Ja että mihin se kaikki tavara oikein oli mahtunut. Keksin kaks asiaa, mitkä eilen poikkes normaalista:

1) Me siirryttiin kolmeen ruokintakertaan päivässä. Oikeastihan tämä olis pitänyt tehdä vasta kun Väinö täyttää 4kk (eli 12.8. jälkeen) mutta olosuhteiden pakosta hiukan aikaistettiin ajankohtaa. Siispä Väinö söi eilen neljän kerran sijasta kolme, ja nappulaa laitettiin näin alkuun 0,5dl lisää. Väinö on jo niin iso poika ja syö niin paljon että ruokakuppikin jäi pieneksi :D
Ruokapussin ohjeistuksen mukaan Väinön ikäisen ja painoisen koiran pitäis syödä 10,8-14,4dl ruokaa päivässä (noi annokset on ihan järkyttäviä, eikä Väinö ole koskaan jaksanut syödä noin paljoa!) eli 3,6-4,8dl kerrallaan jos kolme kertaa ruokitaan, mutta annettiin vaan 3dl.
Yksi syy siis voi olla, että tuo muutos oli Väinön elimistölle vähän liikaa, ja se reagoi oksentamalla.

2) Äiti oli pesemässä meidän pihan asfalttia illalla (ennen kun mentiin pellolle juoksemaan) ja Väinö innostu tosi paljon siitä vesiletkusta. Hyökkäili suihkuavaa vettä kohti, huiski tassuilla ja joi sitä PALJON. Toinen vaihtoehto (jota äiti ja iskä siis ehdotti) on se, että Väinö joi yhtäkkiä paljon enemmän vettä kuin yleensä. En tiedä, olisiko se voinut vaikuttaa ulosteen koostumukseen jo niin pian, ja muutenkin vähän epäilen tuota teoriaa, mutta vanhemmat olivat kovin varmoja asiasta.

Kertokaa tekin toki lukijat, jos teille kehkeytyy ajatuksia tämän vaivan mahdollisista aiheuttajista!

Väinö on muuten aikamoinen harvahammas nykyään :D Luulin, että hampaita olis irtoillut vasta vähän vähemmän, mutta esimerkiksi alaleuan kulmureiden välissä (joista toinen on se poistettu) on jäljellä enää 2/6 hammasta. Yläleuasta on irronnut kaksi keskimmäistä etuhammasta, ja uudetkin hampaat on jo esillä.

Mummulareissu ja kevyempi kesälook

Vierailtiin mummuloissa ensimmäistä kertaa Väinön kanssa viime viikonloppuna. Hienosti oltiin sisäsiistejä, edes paperille ei tullut mitään, ellei lasketa kakkaamista keittiön matolle heti kun oli heittänyt ensimmäisen kierroksen äitini vanhempien kotona.

Tänään sitten alettiin trimmailemaan, kun tassut oli vaan isot, epämääräset karvapallot ja naamakin oli alkanut rehottaan. Korvat ajelin lyhyeksi hetken mielijohteesta, pään karvat lyhentelin siinä samalla saksilla ja totesin että kun pää on leikattu niin lyhyeksi, ettei muualle kroppaan voi jättää niin pitkää karvaa, kuin noissa ylemmissä kuvissa. Joten, annoin saksien laulaa.

Lopputulos on todella epätasainen, ja se vaatisi viimeistelyn koneella, kun sopivan terän (nro 5, 6,2mm) vain saisi hankittua.

Meidän vesi"peto"

Tuli tänään lähdettyä pikkusisko Viljan ja Väinön kanssa uiskentelemaan. Ei noi vesihommat oikein taida olla Väinön mieleen, suurin osa ajasta kului hyppimällä, haukkumalla ja vinkumalla rannassa.

Ensimmäinen kerta kun Viljan kanssa mentiin molemmat veteen, koiruus kyllä tuli haukkuen perässä, selvästikin kun "oli pakko" (eihän me siis sitä tietenkään pakotettu, sai tulla omia aikojaan). Oltiin niin syvällä että joutui jopa uimaan pienen matkan ja hyvinhän se sujui! (:

Nyt ollaan niin väsynyttä poikaa, että! Kyllä uni maistuu.

Koirakaveri Ossi

Väinö-jänis

Jotenkin mielipuolisen näköinen kaveri :D