Saatiin toiselle koirakoulukerralle meidän hovikuvaaja Maija mukaan ;) Aloitettiin siis toukokuun lopulla Arkitottelevaisuuskurssi Riikan johdolla Riikan hauskassa koirakoulussa. Kerta viikkoon meidän pitäisi Hakametsän jäähallin parkkipaikalla käydä palloilemassa, mutta jo toinen (eli viime viikon maanantain) kerta jouduttiin ikävästi perumaan sateen takia.
Kaikesta häiriöstä huolimatta Väinö keskittyy aika kivasti siihen, mitä ollaan tekemässä. Tai siis, miten vois olla keskittymättä, kun mulla on nakkia kädessä?Mitä nyt vähän yritti eilenkin sinkoilla milloin Maijan tai kurssin vetäjän luokse, milloin taas tuulessa lentelevien lehtien perässä.
Ollaan oltu näillä kahdella kerralla jo niin eteviä oppilaita koko porukka, että meidät ylennettiin arkitottelevaisuuskurssilaisista alkeistokon kautta kisaavien ryhmään :D Olen kyllä tosi tyytyväinen siihen, kuinka nopeasti Väinö tajusi, että pitää tosiaan pysyä siellä maassa, vaikka mä lähdenkin kävelemään. Ja ennen eilisen kertaa Väinö on suorittanut 'maahan' käskyyn liitetyn toiminnon käymällä maassa ja ponkaisemalla saman tien istumaan.
Aikalailla tasan vuosi sitten pysähdyimme äitini ja pikkusiskoni kanssa isovillakasvattajan kotipihaan, tarkoituksenamme vihdoinkin hakea pentu kotiin. Marianne päästi meidät sisään, ja menimme sen verran pentulaatikon kautta keittiöön, että Aamukajon Silkkii napattiin mukaan ja meidän kanssa pöydän ääreen istumaan.
Käytiin paperit ja pentupaketti, joka sisälsi muunmuassa ruokaa, lelun ja ruokakupin, läpi. Sitten sain pikkuisen pideltäväkseni, ja sain harjoitella pesun ja kuivauksen.
Melkein liian pitkältä tuntunut odotus oli viimein palkittu, ja sain viedä ensimmäisen oman koirani kotiin. Ensimmäinen päivä meni hämmästellessä uutta perheenjäsentä, joka ensitöikseen huoneeseni päästyään veti riemuhepulit vauvojen makuupussin narujen kanssa.
Välillä pitää vähän heittää kouluheppojen liikkeitä väliin :D
Varsinkin ensimmäinen viikko, joka meni uusiin rutiineihin totutellessa, oli yllättävän stressaava. Pennussa joutui tottakai olemaan kiinni 24/7 (ja tarvitseehan se edelleenkin vähän vahtimista, ettei keksi mitään omia viihdykkeitä), ja väsyneenä iltaisin tuntui aina siltä, etten ikinä saa kasvatettua tuosta kunnon koirakansalaista.
Kouluttaminen onkin ollut yllättävän vaikeaa: hihnakävely ei suju edelleenkään, se on paljon vaikeampi opettaa, kuin kuvittelin. "Sen kun vain pysähdyn aina, kun pentu vetää, ja jatkan matkaa kun hihna löystyy". Ja paskat, ei tuota kiinnosta yhtään, vaikka matka hetkeksi aikaa katkeaisikin!
Vieraiden vastaanottamisessa kotiin, tai tuttujen tapaamisessa ylipäätänsäkään missään on vielä toivomisen varaa; olisi kiva, jos kaikki neljä tassua pysyisivät maassa koko tapaamisen ajan. Trimmaamisessa mennään ensin eteen ja sitten taaksepäin. Vielä se ei ole kovin nautinnollista hommaa, mutta kärsivällisesti harjoittelemalla ja palkkaamalla toivottavasti pian on.
Onneksi on facebookryhmiä ja kasvattaja, että on paljon ihmisiä joilta kysellä tyhmiä ja vähän vähemmänkin tyhmiä juttuja. Varmistella asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Ja kasvattajasta puheen ollen, en vois kuvitella parempaa. Tosi kiva on ylipäänsä koko Aamukajon porukka, ja odotan innolla, koska päästään taas näkemään sukulais-villapöksyjä ja heidän omistajiaan.
Kaikista murrosikäisen hormonihuuruisista sekoiluista huolimatta voin tyytyväisenä todeta, että oikein passeli pentu ollaan saatu! Ei liian helppo eikä liian vaikea, varmasti Väinön kanssa puuhailusta saan tarpeeksi eväitä pärjätäkseni hyvin ja vielä paljon paremmin myös seuraavan koirani kanssa.
Käytiin viime torstaina eläinlääkärillä hakemassa todistusta yksikiveksisyydestä (no ei vais, kyllä se toinenkin siellä on, mutta jossain muualla kun missä pitäisi..) ja samalla näyttämässä alapurentaa&oikeaa alakulmuria, joka ei ihan näytä siltä, miltä pitäis. Kyseltiin myös, että viittaako Väinön venyttelyt, pierut, röyhtäykset ja hilseily johonkin ruoka-/vatsaongelmaan.
Vasemmalta puolelta hammaskalusto näyttää melkein hyvältä, vähän on kulmuri liian edessä, kun ottaa kiinni tuohon viereiseen hampaaseen.
Kun taas oikealta ei - kulmuri ihan väärässä välissä kärsimässä kiillevaurioista.
Todistus saatiin. Hampaille ei kuulemma tarvitse ainakaan toistaiseksi tehdä mitään. Ja ruoka menee vaihtoon, TAAS. Ensin kokeillaan, josko Inupekt Fortesta apua, samalla kun syödään tuo nykyinen ruokapussi tyhjäksi, sitten jatketaan ruokatestejä luultavimmin Purenaturalin herkkävatsaisten ankkaruualla.
Meidän "vuosipäivän" postauksen julkaisupäivä lähestyy uhkaavaa vauhtia, pitäisi kuvakollaaseja ja videoita alkaa kasailemaan kokoon. Jotain onkin jo valmiina, mutta silti olis vielä hommaa.
