Sivut

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Q&A -vastaukset

Olen itseeni tällä hetkellä erittäin tyytymätön, erityisesti bloggaajana. Enkä mä edes aina tunne itseäni bloggaajaksi, kun kerran kuukaudessa/parissa herään siihen, että blogiin ei tosiaan ole tullut uutta juttua hetkeen. Joitain selityksiä esittääkseni, kouluun ja Väinön loputtoman energiavaraston purkamiseen menee kaikki aika mitä mulla on, ja pari lisätuntia vuorokaudessa ei tosiaan olisi pahitteeksi edes näihin kahteen edellämainittuun toimintaan. Lisäksi bloggausintoa on hillinnyt se, että tietokone ei ole yhteistyökykyinen, ja joudun vääntämään postaukset kokoon tabletin ja kännykän avulla.
Ajattelin, että kokoaisin koosteen kuulumisista, mutta en enää edes tiedä, mitä kaikkea tässä on ehtinyt tapahtumaan! Ainakin Väinön ruokinta on nyt saatu kuntoon, ja ollaan todettu että Natural Choicen Puppy Lamb&Rice -nappula on sitä oikeaa Väinölle. Luulen myös, että me voidaan siirtyä samaisen ruokamerkin Adult Sensitiveen sitten joulukuussa, kun pentu täyttää 8 kuukautta ja voi alkaa syömään isojen poikien (ja tyttöjen) ruokaa (;

Siirytään nyt kuitenkin tämän postauksen pääaiheeseen. Milloin mä lupasinkaan toteuttaa nämä Q&A -vastaukset? Ainiin, onhan siitä jo melkein kolme kuukautta... Hups.
Moni ei intoutunut kysymyksiä esittämään, mutta kiitos Hertta ja Kerttu kysymyksien esittämisestä (:

Miksi valitsit juuri villakoiran?

- Olin tosi pitkään, ainakin peruskoulun ensimmäisistä luokista ihan siihen asti kun viimein sain lupauksen koiran hankinnasta, halunnut oman koiran. Jouduin aina tyytymään vanhempien selitykseen siitä, että kenelläkään ei olisi aikaa kouluttaa sitä, ja sitäpaitsi he ovat allergisia. Lopetin voimistelun ennen lukioon siirtymistä (tosin motivaationpuutteen vuoksi) ja näin äiti ja isä olivat tosissaan alkaneet harkita koiran hankintaa. Voi sitä riemun määrää, kun sai nyt ihan toden teolla alkaa pyörittelemään niitä rotuvaihtoehtoja mielessä ja paperilla, joista jonkun on halunnut omistaa niin kauan, kun vain jaksoi muistaa.
Kultainennoutaja oli oikeastaan aina ollut se ykköslempparirotu. Myös tolleria mietin pitkään ja hartaasti, mutta totesin että joku "helpompi" rotu voisi alkuun olla parempi, siitä kun luin että ei välttämättä sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Sitten mut palautettiin maanpinnalle, ja äiti muistutti että rodun pitää olla mahdollisimman vähän allergisoiva (kyllä, tiedän että myös villakoirasta voi aiheutua allergiaoireita) ja aloimme käymään läpi rotuja, joista ei irtoa karvaa, ja joihin luonnollisesti myös villakoira kuuluu. Muita vaihtoehtoja oli ainakin cottoni, bichoni, havanese, pumi ja vehnäterrieri. Itse olin sitä mieltä, että iso koira sen olla pitää, eikä nuo pienet valkoiset rodut tuntuneet missään vaiheessa oikeilta juuri mulle. Listattiin hyviä ja huonoja ominaisuuksia, ja villakoira tuntui hyvältä vaihtoehdolta mm. aktiivisuuden, nopean oppimiskyvyn ja kokovaihtoehtojen takia. Sain itse päättää, että minkä kokoista villakoiraa aletaan metsästää, ja tottakai sen piti olla isovillakoira. (Joskus jopa kaduttaa, etten "tyytynyt" keskikokoiseen, kun esimerkiksi autoon ei viiden ihmisen ja Väinön lisäksi tahdo mahtua matkatavaroita...)

Millaiseksi koet villakoiran turkinhoidon?

- En malta odottaa, että Väinö joskus oppisi seisomaan pöydällä paikoillaan ja antaisi tehdä hoitotoimenpiteet itselleen, että pääsisi kunnolla esimerkiksi saksimaan sen turkin johonkin muotoon! Nyt vielä turkinhoito on jokseenkin hankalaa, ja todella koettelee hermoja kun Väinö ei anna tuoda trimmeriä lähellekään naamaansa, vaan nuoleskelee sitä mieluummin. Ei tykkää harjaamisesta ja tassujenkin ajelu on aika inhottavaa (tosin tämä jälkimmäinen sujuu jo huomattavasti paremmin). Saksiakin olisi kivempi nuolla ja pureskella, enkä vain voi käsittää että miksi omat karvat on niin herkkua että ne pitää yrittää syödä joka välissä pöydältä... -.-
Tiivistettynä, uskon että turkinhoito olisi kivaa jos koirakin nauttisi siitä, tai edes sietäisi sen (ja jos meillä olisi kunnon turkinkuivain).

Millaiselle ihmiselle suosittelisit villakoiraa?

- Suosittelen villakoiraa ihmiselle, jolla on aikaa ja jaksamista sekä viitsimystä viettää koiran kanssa paljon aikaa sekä ulkona että sisällä keksien mielekestä tekemistä haukulleen, ja joka on valmis huolehtimaan turkinhoidosta ainakin sen verran, että pitää turkin lyhyenä, pesee kerran kuussa jne.

Harrastatteko/aiotteko harrastaa Väinön kanssa jotain - mitä?

- Tarkoitus olis, varmaankin ensi kesänä, hankkiutua agilityn alkeiskurssille.

Kuvaile Väinön luonnetta kolmella sanalla

- Hassu, fiksu tehopakkaus (:

Nyt en uskalla luvata, että koska palataan ja minkä parissa, mutta mahdollisimman pian tottakai!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

14.10.2014 Helvetistä itään -kierros

Väinöllä on nyt ollut jännittävät pari päivää. Sunnuntaina pakkauduimme koko perheellä autoon ja ajoimme Sastamalaan vierailemaan mummuloihin. Väinölle ei tämä ollut niin kiva  juttu pahemmanpuoleisen matkapahoinvoinnin takia, johon muuten ei feromonitkaan enää oikein toimi. Oksennushan siinä lensi niin menomatkalla, kun kotiin palatessakin maanantaina. Hienosti poika kuitenkin pärjäsi ja isovanhemmat tykkäsivät! Matoillekaan ei pissailtu, mitä jännitin onneksi ihan turhaan. Pitäisihän tuohon nyt luottaa, iso poika kun on jo!

Mutta sitten tuohon otsikon viittaamaan asiaan. Tiistaina jouduttiin autoon uudelleen, ja tällä kertaa suuntasimme Ruovedelle ja Helvetinjärven kansallispuistoon ruskaretkeilemään. Vietettiin monta tuntia mukavasti ulkoilmassa, ja Väinökin tuntui nauttivan. Pysähdyimme Helvetinkolulle paistamaan makkaraa, ja Väinöllekin paistettiin ihan oma. Voi sitä pienen pojan ilmettä, kun sai ensimmäisen puraisun makkarasta! "Saanko mä ihan oikeasti syödä tämän?"

Kotiinpaluumatkalla ei enää oksenneltu, oltiin niin väsyneitä että Väinökin nukkui melkein koko matkan. Kotonakin oltiin vielä niin taju kankaalla, että oli tainnut pissa tulla nukkuessa lattialle? :D En tiedä miten tuo oli mahdollista, mutta Väinö tosiaan nousi ylös kylki märkänä ja hivenen pissalta haisten...Tänään käyiin sitten taas koulukaverini Jenniinan, Ossin ja hoitokoira Nemon kanssa lenkkeilemässä ja koirapuistoilemassa. Kolme tuntia me oltiin Väinön kanssa menossa ja hyvin rauhalliset on tunnelmat ollut loppupäivän ajan.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Väinö 6 kuukautta (26 vko, 1 pvä)

Väinö täytti eilen 26 viikkoa ja tänään 6 kuukautta. Se on jo iso poika! Tehtiin tänään ennen kuvan ottoa vähän tassujen ja naaman ajelua sekä karstattiin koko hurtta (tosin kaikki karvat ei siltikään ole ihan suorat, ja turkin epätasaisuus oikein paistaa nyt silmään :D). Seuraavana 'trimmauspäivänä' otetaan sakset käteen ja koitetaan hahmotella vähän terrierimuotoja tuohon karvapalloon. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, kun ensimmäistä kertaa yrittää leikata turkin muotoon... Toivottavasti saan aikaiseksi tehtyä jotakin tuon eteen jo tässä lomalla.



NIIN, ja pitäisi kai se vastauspostauskin laittaa kokoon tässä piakoin.