Sivut

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Niitä kliseisiä "uusia tuulia"

Mä olen ihan varma, että joskus pari kuukautta sitten lupailin kirjoittelevani siitä, mikä mua ja Väinöä tulevaisuudessa odottaa, sitten kun tietäisin kaikesta paremmin. No, sitä postausta en onnistunut enää löytämään, mutta nyt olisi kuitenkin aika valottaa vähän sitä suuntaa.

Huhti(?)kuussa mä tosiaan sain PAM:ini eli suomeksi palveluksenaloittamismääräyksen. Se tarkoittaa sitä, että nyt ei enää mietitä inttiin lähtemistä, vaan sinne on mentävä! Palvelukseni aloitan 3.7.2017 ja tarkoitus olis siellä kuluttaa aikaa vähintään 9 kuukautta.

Huhtikuussa tapahtui myös sellainen tosi mieluinen juttu, että sain kesätöitä. Olen nyt puurtanut Tampereen kaupungilla siitä lähtien täyttä työviikkoa, kahdeksaa ja puolta tuntia päivässä. Sopimus olisi elokuun loppuun saakka, mutta joudun (ikäväkseni) irtisanomaan itseni jo kuukautta aikaisemmin, koska kävi sellainen juttu, että...

... pääsin (kaikista odotuksista huolimatta) kouluun! Aloitan turvallisuusalan perusopinnot elokuussa, mikä tietää muuttoa Espooseen.

Väinön kannalta tämä kaikki tarkoittaa sitä, että siitä tulee vanhempieni puudeli kolmen vuoden ajaksi. En voi ottaa sitä mukaan opiskelemaan lähtiessäni, koska asumismuodoksi on edullisuutensa takia valittava soluasunto ja niissä ei lemmikkieläimiä saa pitää. Siispä haikein mielin jätän elämäni ainoan sisällön ja rakkaimman asian Tampereelle viikoiksi ja käyn sitä viikonloppuisin moikkaamassa.

Se, mitä tapahtuu turvallisuusvalvojaksi valmistumiseni jälkeen, on sitten taas hiukan hämärän peitossa. Varmaa on se, että aion pyrkiä siihen kouluun, jossa viimein kouluttautuisin haaveideni ammattiin, eli Poliisiammattikorkeakouluun. Mutta pääsenkö sinne vai en? Ja jos en pääse, mitä sitten teen? Näihin kysymyksiin lähden vastauksia selvittämään muutaman vuoden kuluttua! :)

Olo on nyt kuitenkin helpottunut ja jokseenkin turvallinen, kun jo pitkään pelkäämäni tulevaisuus alkaa saada jotain muotoja ja asiat alkavat varmistua. Ainoastaan Väinöstä "luopuminen" niin pitkäksi aikaa harmittaa todella, mutta onneksi meillä on montamonta vuotta yhteistä aikaa vielä senkin jälkeen, kun tämä paha hässäkkä tässä on ohitse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti